Korvien kautta kulkeneita

​Enpä ole taas aikoihin pitänyt teitä ajantasalla kaikista niistä äänikirjoista, jotka on meikäläisen korvissa kälisseet. 

Edelleenkin harrastan sitä, että laitan kirjan kun alan nukkumaan, uniajastimen päälle ja silleen. Sitten nukahdan. Ja sitten taas herään. Katson minne saakka kirja mennyt, arvioin mihin asti ehkä kuunnellut, ja homma uudestaan. Ja ehkä uudestaan ja uudestaan. 

Seuraavana päivänä alan kuunnella. Hmmm, tarinasta selkeästi puuttuu paloja välistä, ja ei kun kelailemaan ja etsimään kohtaa mihin jäin. Lopputulos saattaa olla se, että kuuntelen saman kohdan vaikkapa viidesti ennenkuin pääsen oikeasti eteenpäin. 

Olen monesti miettinyt että pitäisi ehdollistaa itsensä vaikkapa jollekin musiikille, sellaiselle unimusiikille, mutta semmoisia kohinoita en kyllä halua kuunnella, en ainakaan napeilla suoraan korviin, kuten muuten yölläkin kirjat kuuntelen. 

Ehkä joku muu tapa olisi hyvä? 

Olisiko ehdotuksia? 

Tässä nyt kumminkin hirvittävä kasa kirjoja joita olen kuunnellut sanotaanko nyt vaikka kuukauden sisään… minulla ne ei äänikirjat kauaa vanhene koska kuuntelen melkein koko ajan jotain, ellen 

Katso TV:tä

Kuuntele miestä 😀 tai lasta

Siinäpä ne poikkeukset melkein olikin kotona ollessa. 

Kodin ulkopuolella en kuuntele kirjoja juurikaan, ellen joudu esim sellaiseen tilanteeseen että minun pitää kuljeskella julkisilla paikoilla pidempiä aikoja. Silloin napeissa kälisevä kirja on hyvä puskuri ulkomaailman hälyä vastaan