Pitäiskö alkaa olemaan kaunis?

​Toisinaan kun aamulla katsoo peiliin ja sieltä vastaan tuijottaa silmät poskilla oleva tarhapöllön homo sapiens- versio, saatan kysyä itseltäni mitä maksaisi jos alkaisi näyttää vähän enemmän ihmiselle? 

Hintana arvioidaan aikaa, inspiraatiota, taitoa ja tietenkin kaikkien tököttien hintaa mitä tämän naaman elvyttämiseen tarvisi. 

Ennen hintalaskelmaa pitää kyllä selvittää yksi asia: huvittaisiko?Edes kokeilla? 

Meikkasin silloin kun en olisi vielä edes meikkiä tarvinnut, nuorena. Nuoren ihoa on suorastaan syntistä peittää värivoiteilla, puutereilla ja niillä kaikilla tököteillä joita nykyään näkee niin paljon kaikissa somevideoisa.

 Nuori iho on luonnostaan elävä, mutta eläpä vielä muutama vuosikymmen eteenpäin, silloin jonkinlainen remontti ässä-pakkeli tulisi tarpeeseen. Silottaisi kuopat ja päälle voisi maalata ehyen sileän pinnan. 

Yhtenä päivänä kokeilin. Näytin kerrassaan järkyttävälle. Silmänaluset olivat kuopalla ja tummat, ne kirjaimellisesti valuivat poskille. Silmissä utuinen katse. Ei sellainen romanttinen ja viettelevä, vaan sellainen joka kertoo ettei yöunet virkistä ja tajunta ei ole aivan vielä tässä päivässä mukana. 

Kosteutus! Ensin kosteusvoidetta alle. Yritin muistella montako minuuttia voiteen pitää antaa imeytyä ennenkuin päälle voi alkaa läiskiä laastia, tarkoitan siis värivoidetta. 

Muistin nähneeni jossain sellaisessa somevideossa, että värivoide kannattaa puristaa ensin kämmensyrjään ja kostutetulla meikkisienellä ottaa siitä vähän kerrassaan. Ennen vanhaan sitä vaan puristettiin sormiin ja levitettiin iholle. Olin tietenkin hankkinut sen meikkisienenkik ihan tällaisen videon opastuksen tuloksena. 

Tulos oli ihan hyvä, onnistuin ilmeisesti käyttämään tököttiä niin niukasti ettei kasvoni olleet kuin vahanukella eikä myöskään kuivaneen laastin näköiset. 

Sitten päälle kai puuteria? Niissä somevideoissa ruiskutetaan vaikka mitä kiinnitysaineita, mutta minä en niistä mitään ymmärrä eikä minulle olekaan muuta kuin hiuskiinnettä, ja sellaista ei passaa naamaan suihkuttaa. 

Aurinkopuuteria löytyi mutta eihän minulla ole kuin yksi pieni suti. Lisäksi minulla ei ole aavistustakaan miten aurinkopuuteria pitäisi oikealla lailla käyttää, joten tupsuttelin sitä kasvojen äärilaidoille ja vähän mukamas poskipunaksi; posket sisään ja poskiluun päälle, voila! Tosin myöhemmin kun kysyin AI:lta poskipunasta, se oli sitä mieltä että ei helvetissä enää siihen kohtaan laiteta poskipunaa ja lisäksi minulle sopiva sävy olisi persikka tai joku lohenpunainen. Minulla ei oikeasti ole ollut koskaan poskipunaa. En ymmärrä miksi ihmiset haluaisi että heidän naama punottaa, eikö siitä juuri yritetä päästä eroon juuri meikin avulla? 

Sitten kulmat. Joku vanha kulmaväri purkissa löytyi, sivellinkin sitä varten. Taitoni riittivät siihen saakka että sudin väriä kulmiin. Rehottavia kulmakarvoja sojotti siellä täällä, jälleen asia mitä en ole koskaan itse osannut tehdä, nyppiä kulmakarvoja. 

Uusi ripsiväri oli odottanut pari kuukautta kaapissa. Pari kuukautta sitten sain siis alkuimpulssin tälle kokeilulle, ja hankin uuden ripsivärin jo monta vuotta sitten kuivuneiden tilalle. Ripsiväri käyttäytyi yllättävän kivasti enkä saanut silmistäni pandakarhun tyylisiä saman tien. Ripset olivat nätisti ja melkein symmetrisestikin. Vaude! 

Olin joskus ostanut värittömän huultenrajauskynän joka oli sellainen hiukan huulia pullistava, ainakin olevinaan, ja ainakin se kirveli huulia sen verran että jotain se teki. Tässä kohtaa kuitenkin keskittyminen herpaantui ja minun piti (mukamas) tehdä jotain muuta, joten huulten viimeistely jäi. Lähdin reissuun niine hyvineni, koska ajattelin että vaatteiden päälle laittaminen on tärkeää juuri nyt. 

Autossa matkalla kohteeseen nuoleskelin vaan huuliani jottei ne olisi olleet ihan kalpeat. 

Jossain kohtaa olin ”laittanut hiukset” .Olin taas pari viikkoa sitten muistanut että hiuksia voisi harjatakin päivittäin edes kerran, ja sen jälkeen suorittaa kikkuroiden elvytyksen: kastele kädet ja puristele kiharat eloon, that’s it. Jos oikein hienostella jaksaa niin hiukan muotoilutuotetta käsiin ja uusi puristelu. 

Kieltämättä look oli pirteämpi kaiken tämän säädön jälkeen. Ihailen niitä ihmisiä jotka somevideoilla osaavat puunata naamaansa ja se näyttää niin vaivattomalle. Olisi mukava joskus käydä ammattimeikkaajalla ja katsoa millainen minä syntyisi kun autettaisiin vähän paremmin luontoäitiä näissä kauneusasioissa. 

Uskon etten jaksa nähdä tätä vaivaa kovinkaan usein, mutta hankin sentään hyviä hoitotuotteita nyt kasvoille, että luonnonkauneuteni ja sisäinen hehkuni pääsee oikeuksiinsa. 

Näillä mennään jatkossakin!