Lopputulos: Hei hei Lahti!

​Kuukausi sitten en tiennyt että muutamme. Minä vain haaveilin lisätilasta ja ilmasta ympärillä joka antaisi hengittää vapaammin. 

Kävimme katsomassa mukavaa asuntoa. Miljöö oli rauhallinen, asunto ok, ja piha sopiva katettuine terasseineen. Pystyin kuvittelemaan itseni katoksen alla sateella aistimassa vettä, viileyttä, raikkautta, ääntä, ehkä tuulta…Ne ovat asioita joista nautin. 

Lähdin etsimään enemmän tilaa ajatuksille ja elämälle, mutta Elämällä oli jotain muuta mielessä 

“Selvä. Tässä olisi isompi elämä. Mutta siihen kuuluu myös isompi vastuu.”

Sain kuulla että perheemme kasvaa. Sen jälkeen prioriteetti ei ollut enää vain minä ja minun toiveet tilasta, vaan lisätilalle tuli selkeä tarve. Lisätila olisi perheeseemme saapuvaa nuorta miestä varten. 

Kriiseissä nainen punnitaan! Saatan käyttää viikon siihen, että päätän ostanko raejuustoa vai rahkaa. Mutta kun elämä päättää heittää eteeni kriisin, saatan 48 tunnissa päättää muuttaa kaupunkia, laittaa asunnon vuokralle ja siirtää koko elämän uuteen sijaintiin 

Sopivan asunnon etsinnässäkin oli jännitystä viime metreille saakka. Muuttoauto oli tilattu lauantaille 1.8, mutta osoite minne se tavaramme kuljettaa puuttui. Silti pakkasimme tavaroitamme laatikoihin luottaen että elämä kantaa

Tiistaina, 4 päivää ennen muuttoa, varmistui että pääsemme siihen asuntoon jonka ensisijaisesti halusimmekin. Silloin yksi valtavan iso asia helpotti kovasti, ja saatoin alkaa hoitaa nuoren miehen käytännön asioitakin tulevaan kotikaupunkimme 

Nyt olemme täällä, syntymäkotikaupungissani. Paluu juurille tuntuu hyvälle. Yhteys tänne ei ole koskaan katkennutkaan, vaikka muualla olen asunutkin vuosikymmeniä. 

Nyt sain tuoda tänne aviomieheni, nuorimman lapseni ja neljä kissaa. 

Tänne me rakennamme nyt Kodin 💓